Turrin tarina

Oli talvi 2003 ja olimme mieheni kanssa päättäneet, että hankimme toisen koiran taloon kaveriksi Keskiaasianpaimenkoira Jepelle. Olimme ihastuneet alkukantaisiin rotuihin ja meitä kiinnosti myös Kaukasianpaimenkoirat, joten päätimme hankkia Jepelle kaveriksi sellaisen. Jeppe oli kouluttanut meitä kantapään kautta, sillä Jeppe oli hyvin voimakkaasti vartioiva iso valkoinen uros ja hyvin varautunut vieraiden suhteen.
Turrin, oikealta nimeltään Nathalie, mutta koska Turri ei koskaan näyttänyt Nathalielta tuli hänestä Turri, noudimme Punkalaitumelta. Turri asusti sisarustensa kanssa omakotitalon kellarissa. Oli kuin karhunpentu kun lyllersi meitä katsomaan pentulaatikon reunan yli. Saimme Turrin heti mukaamme, koska pennut olivat jo hieman ohittaneet luovutusiän. Kotiin päästyämme pesimme pienen prinsessamme ja esittelimme hänet Jepelle. Koska kyseessä oli narttupentu, niin Jeppekin hyväksyi karvakasan muutamassa päivässä.
2004 Jeppe nukkui pois ja Turri jäi talon ainoaksi koiraksi. Turri on luonteeltaan hyvin avoin ja ystävällinen. Turrin kanssa aloimme harrastaa kaikenlaista koulutustoimintaa pentukursseja, ohituskursseja, sienien etsintää, verijälkeä, kaikkea kokeiltiin ja menimme minne tahansa niin tuo meidän "karhu" valloittaa sydämet. Turri pitää lapsista ja toisista eläimistä todella paljon. Kun kissamme sai pennut, oli Turri niitä ensimmäisenä hoivaamassa, koskaan Turri ei satuttanut yhtäkään vaikka ne kiipeilivät Turrin selässä ja päällä.

Turri on koira joka on liian viisas koiraksi, hetkessä Turri selvittää miten avataan ovet ja haat, joka ainoan kolon Turri löytää mistä voi karata pihaltamme tervehtimään naapureita. Kaikki ohikulkijat rekisteröidään ja useimmat haukutaan. Turri nukkuu todellista koiranunta, jokainen ääni rekisteröidään ja vartiointi ei herpaannu hetkeksikään. Perhettään Turri rakastaa varauksetta ja rapsutukseen ei Turri kyllästy koskaan, aina vielä vähän on lisää pyytämässä.
Turrikin on kokeillut näyttelyssä käyntiä, mutta se ei ole Turrin laji, kaikki muu kuin kehässä oleminen kyllä kiinnosti, joten tämä harrastus on jäänyt pariin kertaan.
Turrin leikkihalu on myös aivan vertaansa vailla aina pieni jekku mielessä ja vahtia ja "vaarallisia" tilanteita kyllä riittää. Turri johtaa pientä leo-laumaansa selkeänä laumanjohtaja, joka vastaa tekemisistään vain minulle, mutta eipä juuri kukaan Turrin paikkaa ole kyseenalaistanutkaan.

Turri on muuten ollut terve koira mutta keväisin Turria vaivaat silmätulehdukset ja välillä sitten taas korvatulehdukset, mutta kiltisti hän antaa lääkettä laittaa, välillä näyttää siltä, että kaikki huomio on hyvästä vaikka sitten vain tippojen laitto korvaan. Jos otan harjan käteeni, niin Turri seisoo ensimmäisen jonossa vailla harjausta, jos on kysymyksessä tassujen pesu tai kynsien leikkaus aina sama Turri on ykkönen ja muut tulevat perässä.
Talvea ja lunta ei Turrin mielestä voita mikään, monet ovat ne sirkustemput millä Turri talvella houkutellaan yöksi sisätiloihin, jotta naapureiden yöuni ei haukun takia häiriintyisi. Turri osaa olla hyvinkin tottelevainen, mutta vain silloin kun itse haluaa, jos ei halua motivointi on hyvin vaikeaa. Muistan kertoja koulutuskentällä kun opeteltiin perusasioita, niin makaili vain pitkin pituuttaan, tassut taivasta kohti kentällä ei osannut mitään (lue ei halunnut osata mitään) ja seuraavalla kerralla oli ihmeoppiminen tapahtunut koira toimi kuin ajatus. Koskaan en tiennyt koulutustilaisuuteen mennessä osataanko me jotain vai eikö me osata.
Kaukasianpaimenkoira on todella upea persoona rotujen joukossa, mutta en suosittele rotua kenellekään joka ei ole valmis uhraamaan kaikkea vapaa-aikaansa koiralle (eikä sekään riitä). Tämän rodun kohdalla rotutuntemus ja -kokemus nousevat arvoon arvaamattomaan.