Pilven tarina

Elettiin vuotta 2009 ja meille tuli moottoripyörä, siis aivan oikein kyllä tämä tarina kertoo koirasta nimeltä Pilvi. KePo siis sai moottoripyörän ja oli mainio aika käynnistää keskustelu siitä mitä minä mahdankaan saada 10 v hääpäivälahjaksi. Olin jo pitkään kuullut sanan EI, EI ja vielä kerran Ei kun olin käynnistänyt keskustelun mahdollisesta uudesta koirasta. Mutta voi, ihmeiden aikaa, kun ryhdyin rakentavasti keskustelemaan, että kun meille ei mahdu enää isoja koiria lisää niin jos otettaisiin yksi pieni joukkoon sellainen sylikoira mallinen. Hieman näytettiin vihertävää valoa ja niinpä aloin etsimään sitä oikeaa rotua, mutta mikään ei sitten KePolle meinannut kelvata, aina oli jokin vika rotuvalinnoissani. Viimein hän lausui painavan sanansa, Shetlanninlammaskoira, eli minilassie se sitten on jos joku pitää saada.
Olikohan KePo tutustunut markkinatilanteeseen, sillä pentuja ei sitten ollutkaan mistään saatavina kaikki olivat varattuja jo lähes vuoden etukäteen. Jokainen ymmärtää, että minä en voi vuotta odottaa kun ajatus on, että kohta koiranpentu saapuu meille, ja eihän se olisi ollut 10 -vuotishääpäivälahja silloin ollenkaan. Vihdoin sain yhteyden Savonlinnassa toimivaan Bernobanin –kenneliin jossa kasvatettiin shelttejä ja monien keskustelujen jälkeen sitten kävimme 2009 heinäkuussa noutamassa Bernobanin Bouta Bilven kotiin ja oli se Pilvi pieni siis niin pieni, että ensimmäinen ajatukseni oli miten saan tämän pysymään meillä hengissä, jos ei ollut paljon kokoa niin ainakin vikkelyyttä riitti, Pilvi suihki kömpelöiden leojen alta vierestä ja välistä ja leot ihmettelivät minkä ikiliikkujan mamma nyt on meille tuonut.



Pilvin kanssa samaan aikaan meille saapui Neste Diesel ”Löpö” pieni musta kissa ja Löpö ja Pilvi ovat aivan erottamattomat ja leikkivät aina yhdessä ja ovat lähes saman kokoisiakin. Lauma hyväksyi pienen vikkelän olennon koiraksi ja laumanjäseneksi ja niin alkoi Pilven elo jättiläisten laumassa. Pilven kanssa on harrastettu aglilityä ja Pilvi tykkää siitä kovasti paljon. Pilvi on kaikessa touhussa mukana energinen, kovaääninen laumanlemmikki. Sylikoiraa Pilvestä ei saatu, koska ei malta olla koskaan paikoillaan, turkin kampaamista Pilvi inhoaa ja kaikkea muutakin missä pitää olla kaksi sekuntia paikoillaan.



Pilven ruokinta oli sekin aluksi tosi taidetta , eihän me millään osattu antaa Pilvelle niin vähän ruokaa kun olisi pitänyt ja Pilvi pääsi hieman pyöristymään, mutta nyt on sekin jo opittu ja Pilvi elää niillä muruilla mitä leojen kupista putoilee, no ei ihan sentään. Aika näyttää tuleeko meille joskus pieniä Pilven hattaroita, sillä Pilvellä on kyllä jo poikaystäväkin tuolla Yliskulmalla.