Lunan tarina

Vuoden 2004 tammikuussa sain soiton kasvattaja Sadulta ja hän tiedusteli olisinko halukas lisäämään laumaani yhdellä kappaleella vauva-koiraa joka on juuri syntynyt Tanskanmaalla, Satu oli halukas sijoittamaan pennun meille. Keskustelimme pitkään ja hartaasi mieheni Harryn kanssa asiasta: Mietimme (lue mieheni mietti), onko meillä aikaa useammalle koiralle, mitä tarkoittaa elämässämme kahden koiran lisäksi kolmas, huomasimme (lue mieheni huomasi), että no auto jää pieneksi ja koiratarhaa pitää suurentaa ja koirankoppeja lisätä, ruokamenot kasvavat, eläinlääkärikulut nousevat, vakuutusmaksut lisääntyvät, kuraa ja hiekkaa tulee vielä enemmän sisälle, joskin olimme jo oppineet nukkumaan "hiekkalaatikossa" mitä vuoteeksikin joskus aikaisemmin kutsuttiin. Kun mietintä oli valmis, sain luvan toivottaa pienen tanskalaisen tervetulleeksi meille kotiin. Pentu saapui Turun satamaan Sadun mukana, ja kun Satu antoi sen minulle, niin siinäpä samassa olin täysin myyty ja sydämeni menettänyt pienelle karvapallerolle. Auton konepellin päällä teimme paperit kuntoon sijoitusehdoista ja niin oli Luna saapunut kotiin. Kotona odottivat Bella ja Turri ja kyllä siinä haisteltiin ja tutkittiin uutta tulokasta, hyväksi havaittiin ja laumaan hyväksyttiin.
Kun ikää kertyi, alkoivat nuoren neidon ongelmat Lunallakin, olenko liian laiha siis aivan liian laiha, kaikkea kokeiltiin, ruoka maistui, mutta kiloja vain ei tullut, jalkoja kyllä kasvoi, tuomaritkin kirjoittivat aina arvosteluun esitetty hoikassa kunnossa. Eräänä päivänä sitten mentiin lääkärille, ja otettiin kaikenlaisia kokeita ja tutkittiin ja todettiin: Luna on terve hoikka tyttö ja kyllä niitä kiloja sitten vuosien mittaan kertyy.
Luna meni lonkkakuvaukseen ja taas jännitettiin niitä A:ta ja B:tä ja C:tä, mutta itse Luna ei ollut huolissaan, Lunalla on vauhtia kun yhdessä leikkii kavereitten kanssa ja juoksee lenkillä pitkin metsiä.

Jälleen kerran selvittiin kuvauksista ja tuloksena oli tervelonkkainen koira. Luna-tyttönen kasvoi ja alkoi muistuttaa nuorta neitoa ja niinpä Lunan meille sijoittanut Satu Korkeakallio oli löytänyt Lunalle sopivan kumppanin eräänä Tammikuun iltana sitten lähdimme sulhoa tapaamaan kun Lunan juoksu oli oikeassa vaiheessa. Sulhoksi oli valittu Baylionin Swiss Lukas, joka olikin potra poika nuoresta iästään huolimatta. Astutus sujui kuin suoraan oppikirjasta. Ensin hieman leikiteltiin yhdessä ja sitten tositoimiin. Luna käyttäytyi koko ajan rauhallisesti kuten uroskin. Oli hienoa seurata kuinka kaikki tapahtui, koska tämä oli kohdallani ensimmäinen astutus missä olin mukana. Kun astutus oli ohi niin lähdettiin kotimatkalle. Kylläpä oli muilla koirilla ihmetyksen aihetta, kun tultiin kotiin siinä nuuskittiin Lunaa edestä ja takaa.
Nyt on taas jännityksen täyteistä aikaa kun odotetaan alkaako pieniä haukkuja kuulumaan.

Lunan astutuksesta on kulunut nyt 31 vrk tänään on jännittävä päivä menemme ultraan. Lunan turkki kiiltää ja Luna näyttää hyvinvoivalta, mutta pieni epäilys hiipii mieleen, onkohan Luna kantavana vai ei. Eläinlääkärissä Luna käyttäytyi hyvin vaikka oli pakko käydä selälleen makaamaan kun vaikka eläinlääkäri kuinka konttasi vatsan alla niin ei vauvoja löytynyt. Ei auttanut sekään vauvoja ei vain kertakaikkiaan ollut. Eläinlääkäri sanoi, että vaikuttaa, että Luna on ollut kantavana, koska kohdussa on nestettä vielä jäljellä, mutta vauvat ovat liuenneet pois. Mieli hieman maassa, mutta täytyy uskoa, että kaikella on tarkoituksensa ja nyt ei ollut Lunan aika tulla äidiksi. Hieman mieltä lämmittivät eläinlääkärin sanat, ompa Luna hyvässä kunnossa komeat on lihakset, vaikka Luna on aina ollut hoikka neito niin ei kuitenkaan koskaan huonokuntoinen. Ei jäädä asiaa suremaan vaan lähdetään ohitustreeneihin.



Syksyllä 2008 meillä oli ilo tavata Lunan kasvattaja, joka tuli Tanskasta käymäään Suomessa ja halusi tavata myös Lunan. Toivotimme hänet tietysti tervetulleeksi ja oli todella kiva tavata Jörgen Hanssen Khaimas Kennelistä. Muuten hän piti Lunasta, mutta hän oli sitä mieltä, että Luna on aivan liian laiha astutettavaksi, joten nämä uutiset minun oli kerrottava sitten Lunan sijoittajalle. Sijoitussopimuskin oli ajallisesti tammikuussa täyttymässä. Mutta kohtalolla olikin ikävä yllätys varattuna, kun olin marraskuun 8. päivä harjaamassa Lunaa niin silloin Lunan yhdessä nisässä oli suuri patti ja 10 päivä Luna meni eläinlääkäriin ja silloin päätettiin, että Luna leikataan ja samalla poistetaan kohtu ja munasarjat. 26.11.2008 sitten Luna leikattiin ja näytteet lähetettiin tutkittavaksi. Näytteistä selvisi, että maitorauhaskasvain oli pahanlaatuinen ja aggressiivisesti leviävä. Leikkaus onnistui kuitenkin hyvin ja lääkäri oli toiveikas, että kaikki paha on saatu pois. Luna on tervehtynyt hienosti ja painoa on alkanut pikkuhiljaa kertymään. Olemme kiitollisia, että Lunan ja meidän yhteinen aika saa vielä jatkua, vaikka koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän.